École à la maison

Ensimmäinen konkreettinen toimenpide ranskalaistumisessamme on ollut kielitaitoon panostaminen (koska se on Ranskan kyseessä ollen niin tärkeää, ja koska siihen, toisin kuin muihin muuton osa-alueisiin, minä pystyn vaikuttamaan). Otin siis yhteyttä Poulainin rehtoriin ja kysyin saisiko tämä vaihtaa nelosluokan alusta A-englannin A-ranskaan. (Suureksi pöyristykseksemme kotikorttelimme koulussa ei taannoin ollut riittävästi kiinnostusta A-ruotsinryhmän perustamiseksi, vad hemskt! Mutta kenties helpotti tätä vaihdosta, in retrospecté.)

Ja kielenvaihto onnistuu, kunhan kolmannen luokan oppimäärä on opiskeltu ennen elokuuta. Mikä nyt on ihan de rien vaan! Olenhan opettanut portugalia yliopistotasolla (kielikursseja, alkeissellaisia, suunnilleen saman verran virallisia opintoja takana itselläni – yksi tuskallisimmista muistoistani), on itsestäänselvää, että pystyn kevyesti opettamaan myös Poulainille portugalia englanniksi miksattuna.

IMG_20180331_184624_resized_20180331_064711347

Tilasin oppikirjan, ja opettajan materiaalit löytyvätkin nykymaailmassa kätevästi netistä – ilmaiseksi vielä! Que simples! Ensimmäinen oppitunti käytiin tänään päiväsaunan ja nakin grillaamisen välissä, ja Poulain ja Chapo tekivät kiltisti parityönsä. Oma kielitaitonikin riitti koko kappaleen sanastoon. Kotikouluprojektissa ei voi mennä mikään pieleen.

Keskustelu kielenopetuksesta paljasti kuitenkin, että Porte-Chapeaux yhä toivoo ja suunnittelee meidän muidenkin muuttavan Ranskaan, omista selkeistä kielloistani huolimatta. Opiskelisimme tosiaankin kieltä vain vierailujamme varten.

Oman kantani vahvistamiseksi kertasin Poulainin muuttohaluja. Ja ei. Ei vaikka talossa olisi uima-allas, kuten Chapo ehdotti. Ei vaikka siellä olisi koira, joka on lapsen ykköshaave numero yksi. Ei vaikka koira ei olisi uima-altaassa.

Vraiment: mikään ei voi mennä pieleen.