Vacances au soleil – les meillereux playas de Finlande

En tiedä jos kukaan muu on vielä sattunut asiasta keskustelemaan, mutta toisin kuin talvi, joka yllättää joka vuosi, kesä pääsi yllättämään ensimmäistä kertaa naismuistiin. Siis että Suomeen tuli kesä!

Toki ensimmäisen (kylmän ja sateisen) lomaviikon ehdin jo katua päätöstä olla varaamatta matkaa aurinkoon tähän kesälomaan, mutta yhtäältä kevään intensiivimatkustelu, toisaalta edessäoleva (Porte-Chapeaux’n) ahkera lentomatkailu vesittivät matkusteluhalut siinä vaiheessa vuotta, kun kesälomamatkaa olisi pitänyt suunnitella. Ja nyt kun asiaa tarkemmin mietin, taisin jopa optimistisesti kuvitella, että kesä saattaisi kerrankin olla hyvä. Mitä toiveajattelua! Miten oikeassa olinkaan!

Bien, le Professeur à etre ja Poulain kuitenkin etelänmatkan saivat: tyttären 10-vuotislahjamatka yhdistyi kätevästi vanhemman asunnonvuokrausmatkaan. Ja koska mittari näytti pohjolassakin rantalukemia, minä päätin pakata lopun perheen (ja he IKEA-kassillisen pehmoleluja) autoon ja lähteä rantalomalle Suomeen.

Mustikkamaa, Helsinki 3,5/5

Matkaa edeltävänä päivänä vietimme koko joukkueen voimin rantapäivän Mustikkamaalla, ja pohjustin Suelle ja Ninjalle missiomme Suomen parhaan rannan etsimisestä. Pohjapisteet asetettiin siis täällä: Suelta 4/5, Ninjalta 3/5. Pisteitä laski etenkin ilmoitettu sinilevähavainto ja sen mukanaantuoma ylipitkä suihkujono. Sääolosuhteille annettiin kuitenkin erikseen mainitsemalla 10/10, mistä on vaikea olla eri mieltä.

Littoistenjärvi, Kaarina 10/10

Ensimmäinen varsinainen matkakohteemme oli luonnollisesti Varsinaisessa Suomessa, loppuottelun katsominen mielessä, ja rantakohteeksi valikoitui muutama vuosi sitten kemikaalein kirkastettu Littoistenjärvi, jossa en ole käynyt sitten lapsuuden. Siellä ei kuulemma olisi sinilevääkään. No ei ollut enää kauhean kirkastakaan, mutta sen sijaan älyttömän loivasti laskeva ranta, ilmapatjoja vuokraava jäätelökioski sekä sovitusti ja yllättäen löytyviä ystäviä. Sue antoi pisteitä 10/10 ja suunnitteli, että voisimme seuraavana päivänä palata samaan rantaan ja vuokrata saman ilmapatjan. Täydellistä siis.

”Niin sieltä on löydetty sitä järvisyyhyä”, totesi kisastudioemäntämme illemmalla. Ja kyllä: järvessä ei ehkä ollut sinilevää, mutta kylläkin järvisyyhyä. Ja vaikka en tietenkään toivo ihon läpi tunkeutuvia kerkariatoukkia kenellekään, mielestäni on reilumpaa, etä syyhyn saivat ne asiasta etukäteen tietoiset seuralaisemme kuin me viattomat mukanakulkijat.

Yyteri, 10/10

Pääkohde rantojen osalta matkalla oli epäyllättävästi Yyteri, jossa en myöskään ole käynyt vuosikymmeniin. (Jännä yhteensattuma, että vuosikymmeniin ei myöskään ole ollut rantakelejä.) Ajomatkaa voisi ehkä pitää naurettavana yhden rantapäivän tähden, mutta ei se siltä tuntunut, kun saimme upottaa varpaat silkinpehmeään dyynihiekkaan.

Pisteet 10/10 ja Littoistenjärven pisteet laskettiin yhdeksään. Raatimme on kenties höveli, mutta valmis tarkastelemaan omia arvioitaan myös kriittisesti.

WhatsApp Image 2018-07-20 at 21.52.13.jpeg
Kahvikin oli hyvää.

Tahmela, Pyhäjärvi, 9/10

Tampereen rannoista meille valittiin Tahmelan ranta, joka – sori vaan kaarinalaiset – kyllä myös omasta mielestäni pesi Littoistenjärven mennen tullen. Paitsi puuttuvien järvisyyhyraporttien osalta, myös lämpimämmän veden ja vähäisen väkimäärän takia. Littoistenjärvi tipahti siis pisteissään kahdeksaan. Tällä rannalla myös suorastaan tienasin rahaa, kun muut nurkille parkkeeraajat saivat vierailumme aikana parkkisakon, mutta oma spottini hieman monitulkintaisen merkinnän kohdalla osoittautui lailliseksi valinnaksi. Voisiko mikään ilahduttaa ihmistä enempää!

No ehkä tämä helle, se kyllä voi.

Välipäivä, Mänttä, 10/10

Arvoin pitkään kehtaanko ajeluttaa lapset päiväseltään Mänttään asti kuvataidetta katsomaan, mutta koska seuraavana päivänä vuorossa oli Puuhamaa ja laskin järvi-Suomesta löytyvän jonkun kivan rannanpätkän tekosyyksi, katsoin retken ihan kohtuulliseksi vaihtokaupaksi. Lisäksi, eipä heillä takapenkillä istuen ollut paljoa sanomistakaan. Suen kuitenkin hypättyä aamiaiskahvilan pihalta joutolaudasta löytyneeseen naulaan rannan sai jättää välistä, mutta sen sijaan lapset tulivat Pekilon hienon näyttelyn jälkeen vastustelematta sekä Serlachiuksen Göstaan että Gustafiin. Mikä historiankirjoihin täten merkittäköön.

Hieno, hieno päivä.

Puuhamaa, Tervakoski, miljoona/miljoona

Alle 120-senttisille seurueemme jäsenille matkan itseoikeutettu pääkohde oli Puuhamaa, joka täydensi yhtä matkan teemoista kohteena, jossa en ole käynyt sitten 1980-luvun. Ja Lintsille korvikkeeksi keksitystä kohteesta sukeutuikin aivan mainio päivä kiipeilypaikkoineen, laitteineen ja – etenkin – vesipuistoineen.

Ja jos Tahmelassa tienasin 80 euroa parkkisakoista, Puuhamaassa säästyimme vakavalta vammautumiselta erään varmastikin hyvin leikkimielisen aikuisen hypättyä täydellä vauhdilla lapsikatraaseen pomppualustalla ja Ninjan laskeuduttua hypyn jälkeen puolivoltilla niskalleen.

Suurin draama tästä siis onneksi käytiin pääni sisällä, eikä päivä ottanut suurta varjoa ylleen. Vitosen ja kympin asteikot jäivät odotetulle kohteelle auttamatta vajaiksi: miljoona kautta miljoona, arvioi Sue. Kuusivuotias hämeenlinnalaisvahvistuksemme puolestaan totesi, että ääretön kautta ääretön.

Äärettömän hyvä reissu siis.

Samaan aikaan kaksituhattayhdeksänkymmentäkuusi kilometriä toisaalla aviomieheni vuokrasi itselleen asunnon, nyt sitä mennään kautta mon dieu. Nizzan rannalla oli meduusavaroitus; pisteitä turkoosi.